Arvatkaa, täällä on niin pimeetä, että mulle puettiin joku ihmeen keltainen hirvitys. Se oli vähän suuri, mut kyl se sit ajoi asian, kun mamma taitto puolet siitä (olikohan se joku huomioliivi, vai miks se sitä sanoi?) rullalle ja kiinnitti sen paremmin. Aluks se meinas vähän ahdistaa, mut loppulenkistä mä en enää edes hoksannut sitä päälä. Ja olihan se aika hieno, nyt kaikki varmasti näki mut! Eikö ainakin joillakin ihmisillä ole vähänniinkuin tapana käydä lenkin sijasta vaan "näyttäytymässä" ? Muistakaa ystävät käyttää niitä heijastimia. Mä päätin pelata varman päälle, mamma ja pappa piti mulle taskulamppua kun mä vähän pelkään pimeää ( voih, sanoinko tuonkin ääneen ) ja oli mulla ajovalot, kattokaa vaikka :
 |
| Kuva eiliseltä lenkiltä, jossa huomioliivi oli suojelemassa naulakkoa... |
Sattui siellä lenkillä jotain jännittävääkin kuulemma. Ihmiset hokas just, et vastaan tulee joku kiva valkoinen pörröinen koira, johon ne mut ois halunnu tutustuttaa, mut sit kävikin niin että pimeästä paljastu myös irtioleva Dobermanni. Ei lähetty kokeilemaan, oisko se kiltti. Ois voinu tämmöinenkin kova kaveri jäädä kakkoseksi semmoisen vähän isomman korston käsittelyssä. En kyl myönnä et pelotti, ihan senkin takia että kuulin koko tapauksesta vasta kotona. Oli vähän kummallista kyllä kieltämättä, kun normi lenkkireitti vaihtu pimeään seikkailuun ja samalla mä sain sylikyytiä...
Ja joo, mamma vähän niinkuin pakotti jakamaan teidän kansa tämän papan nappaaman kuvan, jossa mä oikein hienosti mökötän, kun en saanut tarpeeksi huomiota. Eikö ookkin tehokas tyyli?
 |
| Mä oon papan repussa. Mä mökötän nyt. Älä naura siinä yhtään. |
Mut nyt mä siirryn syömään. Masussa on NÄL-KÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti