Tohtorilla

Heips! Niinkuin jo eilen mainitsinkin, kävin tänään rokotuksilla. Mamma oli sairaana kotona, joten päivä levähdettiin että jaksettiin lähteä rokotuksille. Mä voin vaikka vannoa, et mammaa jännitti enemmän kuin mua, mähän oon tunnettu siitä etten stressaa oikein mitään.

Mullon tämmöin neuvolakortti, jota mun kasvattikotona mulle alettiin täyttää :)

Mä olin kyllä aivan loistoesimerkki, miten eläinlääkärissä ollaan ja käyttäydytään. Mä pussailin sitä lääkäriä naamaan ja käsiin, enkä edes huomannu, et se tuikkas muhun piikin.

Tämmöisen rokotuskortin mä nyt sit sain.

Mammalla oli herkkuja taskussa, mä napsuttelin vaan niitä sit toimituksen päätteeksi, kun mulle kirjoitettiin rokotuskorttia. Mamma oli niin häkeltynyt mun käytöksestä, että oli unohtaa mun paperit ja oman rahapussinsa sinne...

Kun on kiltti, saa herkkua. Tämmöisiä mä syön tällähetkellä.

Mä olin kyllä reipas, painoin 5,7kg tasan. Olen mä vaan reipas. Ja kun on reipas, mamma antaa luun. Niinkuin tänäänkin, sain ite ottaa pussista luun. Tosin se oli vähän hankalaa mun lyttykuonolla, mut mä olin ovela ja kaadoin koko pussin lattialle. Kolmea ei kuulemma saa ottaa kerralla, vaikken mä voi millään ymmärtää et miks..

Tämmöisen luun mä sain palkkioks. Mä tykkään.

Nyt tällähetkellä mä pötköttelen mamman kainalossa, ja päästän hiljaisia tappajia. Jos tiedätte mitä tarkoitan.... ;) Näihin tunnelmiin, adioos!

PS. Pappa tulee kotiin tänään, tää pikkukoira halkee onnesta. On ollu aika raskasta muistaa mököttää Mammalle, kun se päästi Papan reissuun. Ja samalla toimittaa vartijakoiran virkaa. Huhhuh, mä taidan nukkua koko huomisen päivän Papan kanssa, sillä kun on kuulemma vappaapäivä.. jipii!

Kaikenlaista!

Tässä mä istun ja vartioin. Mitä, en mä nuku? Mä vaan analysoin näkemääni mun silmäluomieni alla.

Hei vaan. Tässä mä kotisohvalla pönötän ja ajattelin vähän päivitellä teille mun kuulumisia. Mun Mamma on mun kanssa nyt kotona, Pappa on vähän risteilemässä. Me ollaan iloisia että saadaan Pappa jo huomenna kotiin, mutta ollaan kyllä tosi iloisia siitä, että Pappa pääsi vähän reissuilemaan, tekee hyvää alfaurokselle ottaa vähän rennosti. Onhan meidän kaitsemisessa nyt hommaa, mun ja Mamman. Se kun ruukaa olla välillä hieman hajamielinenkin...

Kato nyt pappa, mä oon oikein tarkkana täällä!

 Mä oon muutenkin kunnostautunu vahtihommissa. Mamma oli töissä lauantai-sunnuntai välisen yön, laulattamassa taas ihmisiä. Me Papan kanssa mentiin jo nukkumaan ja oltiin syvässä unessa, kun yhtäkkiä mun tarkka kuulo havaitsi, että joku avaa meidän ulko-ovea. Mä päästin pari oikeinkin komeaa vahtihaukku-ulvonta-haukkua ja ilmoitin, että "SEIS, TAI MÄ TULEN PIILOSTANI JA PUREN VARMASTI"! Pappa heräs mun hienoon leijonankarjaisuun ja mä annoin sitten vastuun tunkeilijasta sille, mut se olikin Mamma... Mä olin vähän häkeltynyt siitä, miten iloisia ne oli että mä herätin kaikki ja ilmoitin tulijasta. Sehän oli vaan Mamma, eikä muita tulijoita saa haukkua... Hmm- kummaa tuo ihmisten ajatuksenjuoksu aina välillä.. :)

No pidemmittä selittelyittä palaan eiliseen. Mut tosiaan pakattiin aamupäivästä taas mun hienoon kulkupeliini ja me suunnattiin auton nokka kohti Mummolaa! Mummolassa me käytiin vähän seikkailemassa lähimetsissä ja rannalla, meillä oli ihan superkivaa!

Tää on sitä jotain, oma pesä ja autoilu <3

Mitä? En mä syö linnunkakkaa. Se on ällöä. Sitäpaitsi mä poseeraan.

Mitä, menikö tuolla joku? Ääh, ei mennykkään.

Kattokaa ny, miten komee panta mulla on! (Ja saa kattoo sitäkin miten komee mä oon..)

Onpa kyllä iso juomakuppi. En voi muuta sanoa.

Mitä sä siinä kuvaat?

Täältä tullaan äiti, kengurun lailla pomppien!

Mamma lupaili teille jotain kuvia mun uusista jutuista. Tää on mun hieeeno nimikoruni, eiks nekin oo nykyisin muotia! Salkkareissakin se tyttö sai semmosen. Mun korussa vaan lukee se Papan nummero, et tyttelit tietää soittaa sille. :)

Äijäpanta.

Ja tässä on mun uus palloni. Niitä on Kolme! Nyt mun pallokokoelmassa on jo moooonta palloa, mut nää on ihan superjuttuja, kun nää vinkuu! :) 

KinKong! Se vinkuu. Se on kiva. Se on mun uus palloni!

Sain mä lisäks semmosen kumisuan, millä mä tykkään et mua rapsutellaan. Äskenkin mamma rapsutti mun selkää sillä ja voi ah, että se oli kivaa. Se leikkas mun kynnetkin, mut sen ajan mä nukuin. Se on tylsä leikki. Se saa hoitaa sen, mä voin kuluttaa sen ajan näkemällä unia vaikka kyljyksistä. :)

Nyt mä menen syömään mun uutta luuta ja vahtimaan tota Mammaa. Moido!

Pikatervehdys

Ettepä arvaa mitä mä teen? Ulkona on ihan loistava ilma, ja mä kerään vähän energiaa nyt vielä että jaksan seikkailla.. Ja hus niiden koneiden ääreltä ja ulos! 😊

Suuri metsästäjä

Heippa ja hauskaa lauantai-iltaa kaikille! Mun piti tulla ihan näin blogiin kertomaan, että mä oon kyllä aika rohkee kaveri. Käytiin äitin kanssa tossa pyykillä pyykkituvassa ni alfauros-Pappa antoi mulle tehtävän, et mun pitää suojella tota mammaa tuolla ettei sen tartte pelätä. Mä suojelinkin!

Ah, mitä herkkua!

 Siinä kun mamma laitteli uutta pyykkiä koneeseen, niin mä tarkastelin huonetta ja yhtäkkiä mun silmäkulmassa näky joku vilaus. Sit se näkyi uudelleen. Siinävaiheessa mun koiramaiseen mieleeni palas muisto siitä, että mamma pelkää ötököitä, ja pakkohan mun oli sitten saalistaa tuo musta öttiäinen. Hetki siinä meni että sen kiinni sain, ja sit kun sain niin mitä teki mamma?

Tää nakkiluu on vaan niiiin hyvää !!

No alkoi kiljumaan mulle, että mun pitää hellittää otteeni siitä öttiäisestä. (jota äiti luuli eka mun viiksiksi, kun se oli niin suussa et jalat vaan vipatti ulkopuolella...) Mä häkellyin, avasin suuni suureksi ja sitten se mamma liiskasi sen. Se hais kyllä pahalle, mut siitä tuli entinen ötökkä, mä varmistin sen vielä. Kotiintullessa mä sit sain palkkioksi nakkiluun (eli nakilla hajustetun ja maustetun luun, namskis!) jota mä nyt innoissani natustelen omassa pesässäni. :)

Kuvasta voi kaikkien mun aarteiden alta löytää mun uudet tennispallotkin <3

Mamma ja Pappa kävi myös seinäjoella tänään ja mä sain vähän uusia juttuja. Vinkuvia tennispalloja, uutta herkkupötköä ja sit semmoisen kaulakorun jossa lukee mun nimi ja papan numero. Et jos tyttelit ei mulle suoraan uskalla soitella, ni ne voi ottaa yhteyttä mun pappaan, joka kyllä mulle välittää viestiä sitten eteenpäin... Mut niistä lisää huomenna!


Moon jo iso poika. Reipas viis ja puoli kiloa. Miettikää, viis ja puoli kiloo pelkkää lihasta! Kyllä mun kelpaa :)

Kummitäteilyä ja kummituksia

Tämä tapahtui jo eilen, mutta olin niin poikki kivasta reissusta, etten jaksanut tassuani heilauttaa tämän postauksen suuntaankaan. No, jokatapauksessa, eilen mulla oli ihan kiva päivä. Pappa tuli ajoissa töistä, (thihi, olin tehnyt oikein kunnon protestipommit... ) ja pääsin käymään kummitätinkin luona katsomassa hänen uutta asuntoaan ja olihan mulla jo kova ikäväkin!

Arvatkaa, siellä oli jotain kummallista. Nimittäin kaveri mulle. Mutta ei mikätahansa kaveri, vaan semmoinen kummitus, luulisin. Vaikka minä kuinka houkuttelin sitä leikkiin ja haukuin sen kanssa, se vain matki minua. Eikä se oikein tuoksunutkaan millekään. Ja se aina hävisi yhtäkkiä, just silloin kun mun mielestä ois ollu oikea hetki pienelle jahtausleikille... Mamma nauroi kummitätin kanssa mulle ja mun kaverille, vaikka mun mielestä siinä ei ollu mitään hauskaa ettei se jaksanutkaan leikkiä mun kanssa.. Ja jotain ne höpis jostain pelistä, vai oisko se sittenkin ollu peili mistä ne puhu? Ei noita ihmisten motkotuksia aina tiedä.

Moon jo iso ja komee poika, kattokaa ny vaikka!

Kummitäti antoi mulle hellyyttä, paijaili mut melkein puhki. Sen seurauksena mä sit nukkuinkin selällään mun matkailuvaunussani aina siihen asti, et yhtäkkiä olinkin omassa kotona! Siinäpä se ilta sit meni, vähän niinkuin talon isännän hommissa, kun alfauros- Pappa oli vähän (Mamman mukaan ) tuulettumassa. Mä en kyl ymmärrä sitäkään, ei se pahalle oo tuoksunu koskaan ja sitä pitää tuulettaa. Pitääkin olla tarkkana, ettei tuo Mamma saa ideaksi ripustaa muakin tuonne pyykkitelineelle tuulettumaan. Vaikka näistä mun komeista korvistani. Jaiks...

Ai mitenniin mä en saa kahvia? Entä jos mä näytän tän ilmeen?

Nyt mä jatkan mun pedin remontoimista. Mä nyt vaan oon sitä mieltä, et aito luu maistuu paaaaaaaljon paremmalta, kun vähän sisustaa omaa asumustaan uusiksi (ja syö luuta osaksi pedissä olevan tyynyn alla...). Niin ja eihän sitä tiedä, jos jatkaisin tuon möhkiksen (lue:möhköfantin) komentamista. Siltä on vähän päässy tuo kuri lipsumaan, niin mä komensin sitä oikein kovasti äsken sen kärsästä, mut lopussa se uskoi. Näissä merkeissä täällä, olkaahan kiltisti ja nautiskelkaa herkkuja. Niin mäkin ajattelin..

Pitsaperjantai

Hellou evribadi! Tänään meillä on perheen laatuaikaa ja ajateltiin pitää pitsaperjantai. Haettiin jättipitsa Turkinpippurista. Tässä mä oon aloittamassa herkuttelua, vähän hämmentävän kokoinen plätty...

Lenkurointia

Heleips! Täällä me papan kanssa esitetään tanssiesitystä mammalle. Eikun kröhöm, sanoinko mä ton ääneen? Me käytiin kuulkaas jo toista kertaa lenkillä. Eihän se nyt matkallisesti ollut ainakaan ihmisille pitkä reissu, mutta ne kai tarkoitti opettaa mulle, miten lenkillä nyt ylipäätänsä käydään. Muahan vähän meinas naurattaa, mut pidin hihitykset mahassani ja menin mallikkaasti muka opetellen koko reissun.

  Arvatkaa, täällä on niin pimeetä, että mulle puettiin joku ihmeen keltainen hirvitys. Se oli vähän suuri, mut kyl se sit ajoi asian, kun mamma taitto puolet siitä (olikohan se joku huomioliivi, vai miks se sitä sanoi?) rullalle ja kiinnitti sen paremmin. Aluks se meinas vähän ahdistaa, mut loppulenkistä mä en enää edes hoksannut sitä päälä. Ja olihan se aika hieno, nyt kaikki varmasti näki mut! Eikö ainakin joillakin ihmisillä ole vähänniinkuin tapana käydä lenkin sijasta vaan "näyttäytymässä" ? Muistakaa ystävät käyttää niitä heijastimia. Mä päätin pelata varman päälle, mamma ja pappa piti mulle taskulamppua kun mä vähän pelkään pimeää ( voih, sanoinko tuonkin ääneen ) ja oli mulla ajovalot, kattokaa vaikka :

Kuva eiliseltä lenkiltä, jossa huomioliivi oli suojelemassa naulakkoa...

Sattui siellä lenkillä jotain jännittävääkin kuulemma. Ihmiset hokas just, et vastaan tulee joku kiva valkoinen pörröinen koira, johon ne mut ois halunnu tutustuttaa, mut sit kävikin niin että pimeästä paljastu myös irtioleva Dobermanni. Ei lähetty kokeilemaan, oisko se kiltti. Ois voinu tämmöinenkin kova kaveri jäädä kakkoseksi semmoisen vähän isomman korston käsittelyssä. En kyl myönnä et pelotti, ihan senkin takia että kuulin koko tapauksesta vasta kotona. Oli vähän kummallista kyllä kieltämättä, kun normi lenkkireitti vaihtu pimeään seikkailuun ja samalla mä sain sylikyytiä...

Ja joo, mamma vähän niinkuin pakotti jakamaan teidän kansa tämän papan nappaaman kuvan, jossa mä oikein hienosti mökötän, kun en saanut tarpeeksi huomiota. Eikö ookkin tehokas tyyli?

Mä oon papan repussa. Mä mökötän nyt. Älä naura siinä yhtään.

Mut nyt mä siirryn syömään. Masussa on NÄL-KÄ!

MuMMolassa

Iltoja! Mä kuulkaas seikkailin tänään! Aamulla Mamma ja Pappa pakkas mut mun hienoon koirankuljetusboksiin mun leluineni, kaikkineni. Sit Se koko mun hieno matkustusvälineeni pakattiin autoon ja me lähdettiin etenemään, mummolaan, minnes muuallekaan. Mä vähän protestoin aluks, kun autos oli kylmä, mut sit kyllästyin osoittamaan mieltäni, kun mamma ja pappa vaan nauroi mun tuskalleni.

Perillä mua odotti Mummi ja Ukki, mun setä vaimoineen ja mun kaks ihmisserkkua. Ne rapsutteli mua paljon ja sit vähän leikittiinkin. Ja arvatkaas, oli siellä Yks mun toinenkin serkku, nimeltänsä Lumikki! Se oli siellä pihalla narussa, ja mua jännitti paljon kun Se oli niiiiiin suuri! Se heittäyty maahan mua moikkailemaan ja mä vaan hämmästelin, et miten ihmeessä sillä oli niiin iso ja pitkä nenu! Ja Se häntä, kuulkaas Se Se vasta pitkä olikin! Oli sillä myös urheilullinen kroppa, ja Se hämmensi mua, kun oon ite vähän tämmöinen, sanoisinko gotleettinen pentumainen putikka. Mut koska Se Lumikki oli mun serkku ja vielä tyttö, mä päätin vähän ojentaa sitä turvallisen kahden metrin päästä. Haukuin ja käskin sitä pitämään mua kauheana kulmakunnan kinginä (koska onhan mulla uus pääkallopantakin), ja sit Se yritti lähestyä mua mun käskyistä huolimatta ja mä lähdin kauemmas komentamaan. Mamma nauroi, Se luuli että mä pingoin karkuun, mut eihän Se ymmärrä et meidän kovien kundien pitää pitää vähän etäisyyttä tyttölöisiin, muutenhan ne voi käydä aivan villeiks...

Ja sit lopuks mä näytin vähän rallinajamisen tautia ja rullasin mummin matot rullallem koska siellä oli niin liukas lattia, on mulla nyt kuhmu mun otsassa kun meni Yks luisu vähän pitkäksi... On Tää pikkukoiran elämä vaan niin rankkaa. Sit mä pääsin autoon unille ja takas kotiin ja nyt me vietetään papan kanssa meidän poikien iltaa, mamma kun meni tekemään töitä. Se on jännä, Se kuulemma laittaa ihmiset laulamaan. Mä ajattelin, että meen taustalaulajaks, osaan hyvin ulvoa kovaa. Mut ei täs muuta, Alpo kuittaa. :)

Naamakirja

Minut sitten löytää myös naamakirjasta, tästä linkistä sinne pääsee :)

Kuka minä oikein sitten olen?

Minä olen Alpo. Mamman ja Papan pieni ruttukuono (niiden mielestä, oikeasti olen kyllä maailman kovin jätkä). Työtehtäviini kuuluu söpöyden ja sydämien valloittamisen lisäksi mm. sänkyni petaaminen, lelujeni ojentaminen, kodin vartioiminen silloin kun Pappa ei ole paikalla, leikkiminen, nukkuminen ja SYÖMINEN, nukkuminen, nukkuminen ja syöminen ja joko mainitsin nukkumisen? Entä syömisen? No jokatapauksessa, tätä kautta voi seurailla tekemisiäni ja kaikenlaisia pieniä suuria seikkailujani joita teen yhdessä Mamman ja Papan kanssa pitkin Suomea. Tervetuloa mukaan, nyt tämä taitaa mennä nukkumaan. Ja sitten syömään, että jaksaa taas nukkua. Rankkaa tää pikkukoiran elämä, eikö?  Öitä vaan! :)