Kummitäteilyä ja kummituksia

Tämä tapahtui jo eilen, mutta olin niin poikki kivasta reissusta, etten jaksanut tassuani heilauttaa tämän postauksen suuntaankaan. No, jokatapauksessa, eilen mulla oli ihan kiva päivä. Pappa tuli ajoissa töistä, (thihi, olin tehnyt oikein kunnon protestipommit... ) ja pääsin käymään kummitätinkin luona katsomassa hänen uutta asuntoaan ja olihan mulla jo kova ikäväkin!

Arvatkaa, siellä oli jotain kummallista. Nimittäin kaveri mulle. Mutta ei mikätahansa kaveri, vaan semmoinen kummitus, luulisin. Vaikka minä kuinka houkuttelin sitä leikkiin ja haukuin sen kanssa, se vain matki minua. Eikä se oikein tuoksunutkaan millekään. Ja se aina hävisi yhtäkkiä, just silloin kun mun mielestä ois ollu oikea hetki pienelle jahtausleikille... Mamma nauroi kummitätin kanssa mulle ja mun kaverille, vaikka mun mielestä siinä ei ollu mitään hauskaa ettei se jaksanutkaan leikkiä mun kanssa.. Ja jotain ne höpis jostain pelistä, vai oisko se sittenkin ollu peili mistä ne puhu? Ei noita ihmisten motkotuksia aina tiedä.

Moon jo iso ja komee poika, kattokaa ny vaikka!

Kummitäti antoi mulle hellyyttä, paijaili mut melkein puhki. Sen seurauksena mä sit nukkuinkin selällään mun matkailuvaunussani aina siihen asti, et yhtäkkiä olinkin omassa kotona! Siinäpä se ilta sit meni, vähän niinkuin talon isännän hommissa, kun alfauros- Pappa oli vähän (Mamman mukaan ) tuulettumassa. Mä en kyl ymmärrä sitäkään, ei se pahalle oo tuoksunu koskaan ja sitä pitää tuulettaa. Pitääkin olla tarkkana, ettei tuo Mamma saa ideaksi ripustaa muakin tuonne pyykkitelineelle tuulettumaan. Vaikka näistä mun komeista korvistani. Jaiks...

Ai mitenniin mä en saa kahvia? Entä jos mä näytän tän ilmeen?

Nyt mä jatkan mun pedin remontoimista. Mä nyt vaan oon sitä mieltä, et aito luu maistuu paaaaaaaljon paremmalta, kun vähän sisustaa omaa asumustaan uusiksi (ja syö luuta osaksi pedissä olevan tyynyn alla...). Niin ja eihän sitä tiedä, jos jatkaisin tuon möhkiksen (lue:möhköfantin) komentamista. Siltä on vähän päässy tuo kuri lipsumaan, niin mä komensin sitä oikein kovasti äsken sen kärsästä, mut lopussa se uskoi. Näissä merkeissä täällä, olkaahan kiltisti ja nautiskelkaa herkkuja. Niin mäkin ajattelin..